Blogi:Matkani esteille

Tämä on pala ja este kerrallaan etenevä aikuisen miehen matka hevosharrastajan puolisosta esteratsastajaksi. Samalla tämä on ainutlaatuinen matka rakkaan suomenhevoseni kanssa, joka on yhtä autuaan tietämätön hyppäämisestä kuin minäkin. Ainoa vahvuutemme on saumaton ja järkkymätön luottamus toisiimme. Opettelemme siis kumpikin esteratsastusta:)

lokakuuta 31, 2020

Kisa kisa kisa!!!

Koko projektin tähtäimenä oli valmentautua viisiottelukilpailuihin. Ensimmäiset viisiottelukisat oli tarkoitus pitää elokuun lopussa ja näiden kisojen piti olla Suomen- ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Korona päätti kuitenkin toisin ja ensin kisoja siirrettiin lokakuun alkuun ja lopulta päädyttiin pitämään yhteiset Nordic open- ja Sm-kilpailut.

Ajankohdan siirtäminen sopi itselle hyvin, sain lisää aikaa valmentautua esteille ja muihinkin lajeihin. Esteille valmentautuminen koki pienen kolauksen elokuun alussa, kun jouduin jättämään hevosfyssarin kehotuksesta oman estehevoseni hetkeksi kuntoutumaan. Tietenkin juuri siinä kohtaa, kun yhteinen sävel alkoi löytyä ja rutiini alkoi löytymään. Mutta ei aika hukkaan mennyt, kävin ratsastamassa Santulla edelleen, tosin vain käyntiä ja ravia, mutta kuitenkin tunteja satulassa kertyi. Kävin Aulangolla ratsastuskoulun hevosilla estetunneilla joitakin kertoja siinä toivossa, että pääsisin ratsastamaan tulevalla kisahevosellani edes kerran ennen varsinaisia kisoja.

Santtu kuntoutui ja voimistui hyvin ja aloimme taas valmentautua kisoihin syyskuussa. Syyskuun lopulla hain valmentajani suosituksella ratsastuslupaa metrin luokkaan. Suomen miekkailu- ja viisiotteluliiton hallitus myönsi luvan ja näin olin valmiina kisoihin.

Itse kisoissa aloitettiin kahdeksalta uinnilta ja uinnin jälkeen oli vuorossa miekkailu. Uinti meni ihan hyvin, tavoitteeni oli uida 200m alle kolmen minuutin, mutta kello pysähtyi aikaan 3:04. Ei suuri pettymys kuitenkaan. Miekkailu meni kaksijakoisesti, toisaalta annoin helppoja pisteitä, mutta toisaalta voitin selkeästi parempia vastustajia. Oma analyysini mukaan, minun pitäisi säilyttää oma tempo ja rytmi otteluissa riippumatta toisen rytmistä. Nyt menin hitaampien rytmiin mukaan, joka kostautui. Vastaavasti "parempiani" vastaan ottelin omalla rytmilläni ja pärjäsin paremmin. 

Miekkailun jälkeen arvoimme hevoset ratsastukseen. Toivoin ennakkoon Kallea tai Karkkia ja sainkin Karkin. En kylläkään ollut Karkilla ikinä ratsastanut, mutta olin ollut samoilla estetunneilla sen kanssa omalla hevosellani ja tiesin sen hyväksi hyppääjäksi ja ajattelin sen temperamentin sopivan minulle. Olin siis tyytyväinen arvontaan. Uimahallilta jatkoimme Aulangolle seuraavaan lajiin: esteratsastukseen. 

Ensin oli vuorossa radan kävely ja tähän oli varattu muistaakseni 20min aikaa. Tämä kaikki oli minulle uutta, joten hiukan ujosti katselin ja kuuntelin, mitä muut kisaajat tekevät. Lähdin porukan mukana kävelemään rataa esteeltä seuraavalle laskien samalla etäisyyksiä ja laukkavälejä. Kiertelin sopivia reittejä ja tein itselleni "kääntöpaikkoja" tyyliin "Esteen jälkeen suoraan kohti C-kirjainta ja käännän aidan vierestä vasempaan seuraavalle esteelle.". Pyrin rakentamaan nämä reittini tietoisesti riittävän isoiksi enkä edes yrittänyt säästää niissä aikaa. 

Ratsastus alkoi 80cm luokalla. Sarjassa tapahtui suistuminen, joitakin kieltoja, puomeja ja ajan ylityksiä. Kukaan ei ratsastanut puhdasta rataa. Karkki meni metrin radan kaksi kertaa, ensin naisten sarjassa ja sitten minun kanssa miesten sarjassa. Ensimmäisellä kierroksellaan Karkki ei suostunut menemään ensimmäiselle esteelle. Kahden kiellon jälkeen ratsastaja siirtyi kakkosesteelle. Karkki ilmeisesti pelkäsi ykkösesteen päätyyn laitettua kisalakanaa. Sain Karkin tasan 20 minuuttia ennen radalle menoa ja minulla oli 20min ja viisi harjoitusestettä aikaa tutustua hevoseen. Alkuun Karkki vaikutti erittäin kuumalta ja tuntui, kuin olisi istunut ruutitynnyrin päällä. Karkki rauhoittui tästä ja pääsimme harjoitusesteille. Ensimmäinen hyppy oli fiasko ja otinkin Siniltä ja Sallalta "hiukan" palautetta.. Harjoitushypyt paranivat ja sain luvan siirtyä radalle. Sallan ohjeen mukaan kävin heti alkuun näyttämässä ykkösesteen päätyä Karkille, joka oli hyvä ratkaisu. Pian tämän jälkeen tervehdys tuomarille, laukannosto ja rata käyntiin. En muista mitään yksityiskohtia radasta, muistan ainoastaan hyvän keskittymisen ja innostuksen. Innostus tuntui tarttuvan myös Karkkiin, jota jouduin pitämään jo ihan tosissani viimeisillä esteillä, ettei vauhti esteiden välissä karkaa liian kovaksi. Emme tiputtaneet yhtään puomia, mutta ylitimme ihanneajan kahdella sekunnilla. Näin pisteemme 298/300, joka oli olympiapaikkaa tavoittelevan Laura Salmisen jälkeen koko kisan toiseksi paras suoritus! Ja Lauran lisäksi ainoa rata ilman pudotuksia. Näin siis ensimmäiset kisat.

Ratsastuksen jälkeen sain ratahenkilökunnalta erityismaininnan puheesta hevoselle kisan aikana. Olin innoissani kovaan ääneen sanonut Karkilla esteen jälkeen: "Helppoa on, tuolla on seuraava!". Muistan jotain tällaista ja vaikka en usko Karkin ymmärtäneen sanojani, niin uskon kuitenkin sanoista ja äänenpainoista välittyneen innostuksen tarttuneen siihen. Ainakin hän vaikutti innokkaalta ja iloiselta radalla ja heti sen jälkeen.

Viimeisenä lajina oli laserrun, eli ampumajuoksu. Kisa tapahtui siten, että joka kierroksen alkuun ammuttiin 5 osumaa / 50 sekuntia, jonka jälkeen juostiin 800m. Tämä toistui neljä kertaa. Lopputuloksena kisoista minulle jäi Nordic open sarjasta pronssia ja miesten yleisestä sarjasta sm-hopeaa. 

Seuraavana tavoitteena on 2022 Hämeenlinnassa järjestettävät mastersien mm-kilpailut. Siihen mennessä olen jo toivottavasti ehtinyt kiertää myös jossain estekisoissa Santulla.

Näillä mennään!

/Juha

heinäkuuta 06, 2020

Väsytystaktiikkaa

Kuten aiemmassa kirjoituksessa taisin mainita, meille valmistui oma kenttä, joka siis mahdollistaa ratsastuksen huomattavasti kevyemmillä ponnistuksilla kuin aikaisemmin. Ei tarvitse lähteä mihinkään, ei edes naapuriin. No, eilenpä sainkin taas ratsastaan oikein pitkän kaavan mukaan fysioterapeutin valvovan silmän alla. Aiheena oma kehon käyttö ja sen vaikutus hevoseen. Ensin toisen hevosen askellajit läpi (noin 1h jalalle todella raskasta ratsastusta) ja sitten hikipäässä ja aivan hapoilla toisen hepan selkään. Täytyyhän ne molemmat liikuttaa..

Sara oli jälkimmäisenä vuorossa ja lähtökohtaisesti Sara on paljon kevyempi ratsastaa, huomattavasti kevyempi tuntuma ja paljon vähemmän jalkaa. Sarakin tietenkin näytti temppujaan ja lopulta päädyin ratsastamaan liinassa ympärällä ravia ja laukkaa. Tässä sain yksinkertaisia, tai ainakin yksinkertaisen kuuloisia, tehtäviä tehtäväkseni. Huomasin saman asian, kuin joskus aikaisemminkin. Kun keskittynyttä ratsastusta alkaa olla kaksi tuntia takan…

kesäkuuta 24, 2020

Tuntuma

Jos minulle on jostain sanottu kyllästymisen asti, on se ohjaustuntuma. Tähän palataan käytännössä kaikilla tunneilla, este tai koulu. Eilen sain kouriintuntuvan muistutuksen ohjastutumasta. Ensin kävimme hoviratsastaja Nean kanssa maastolenkille, minä Santulla ja Nea Saralla. Ötököiden takia lenkki oli ravia ja laukkaa. Santulla tuntui olevan virtaa ja menohaluja, joten päätin nostella vielä muutamat laukat omalla kentällä (niin meille valmistui oma kenttä juuri hetki sitten, aika luksusta).

No kentällä laukkaaminen olikin jotenkin vastenmielistä alkuun ja tuntui kuin olisi ollut purkkaa kavioiden pohjissa. Lopulta Santtu toki liikahti, mutta ohjaustuntuma oli hiukan huono, piuhaa liikaa, pää alas ja kunnon köyrypukki, jonka jälkeen nopea suunnanvaihto. Lensin aivan katolleni hepan selästä. Santtu reiluna kaverina jäi viereen katsomaan sattuiko ja nousin saman tien selkään. Nosteltiin laukat paremmalla tuntumalla:)

Onneksi tippuminen tapahtui omalla kentällä, joka on vielä aika pehme…

kesäkuuta 23, 2020

Päivitystä ja kesäreenejä

Edellisestä päivityksestä on aikaa ja paljon on tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen. Keväällä otimme Saran kotiin ja viime hetkellä Saran kaveri vaihtui ponista puoliveriseen Santtuun, joka tuli meille ylläpitoon. Santtu on nuorehko, iso puoliverinen, josta on kaavailtu kenttähevosta. Sopii siis omaan esteharrastamiseen oikein hyvin.

Olemme tehneet Santun kanssa nyt pari kuukautta tuttavuutta ja olemme hiljalleen alkaneet käydä estevalmennuksissa. Santusta paljastui jo heti ensimmäisellä estetunnilla varma ja innokas suhtautuminen esteisiin. Hän imee esteelle ja menee yli esteestä kuin esteestä, vaikka lähestyminen olisikin vino tai muuten huono. Täysin eri siis kuin Sara..

Toinen suuri huomio koskee Santun liikettä. Liike on suuri, mutta Santtua täytyy ratsastaa eteen, Saralla on riittänyt lähinnä jarruttelut silloin tällöin. Alkuun olinkin aivan hukassa ja ymmälläni, kun hevonen ei liikkunutkaan oma-aloitteisesti kiihtyvällä vauhdilla eteen. Olen saanut kehittyä ratsastajana huomattavasti, koska olen joutunut ottamaan pohkeen aktiiviseen käyttöön.

Santtu on antanut minulle samanlaisia kokemuksia kuin Aulangon Kalle. Nämä hevoset ovat koulutettuja estehevosia ja "tehty" hyppäämistä varten. Ne haluavat hypätä esteitä ja hyppääminen on todella vaivattoman tuntuista. Esteiden korkeudellakaan ei tunnu olevan suurta vaikutusta hevosen tekemiseen, hyppy vain on vähän suurempi.

Seuraava askel taitaa olla maastoesteet Suontakana. Santun omistaja on käynyt hyppäämässä Santulla maastoesteitä, joten leikki on jo tuttua hänelle, itse en ole koskaan hypännyt kiinteitä esteitä.

Sara oli astutettavana Salmiakkipojalla, perjantaina on ultra, jossa todetaan onnistuiko astutus. Jännät paikat siis.

Paljon asiaa ja tapahtumia, osa jäi mainitsemattakin.. Loppuun hyppykuvat Jari Sneckin valmennuksesta.

ps. Kiitos Tanjalle kuvasta:)

maaliskuuta 01, 2020

Tauko hyväksi?

Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa. Näitä muutamaa viikkoa ovat rikkoneet sairastelut ja polvea vaivannut bakerin kysta. Juoksemaan ja miekkailemaan ei ole oikein pystynyt ja ratasastuskin oli pari viikkoa vaikeaa. Tämän lisäksi varsinkin ratsastukseen tuli pieni "taisteluväsymys". Elokuussa 2019 aloitin jollain lailla tavoitteellisen ratsastuksen ja valmentautumisen ja tallikäyntejä tuli useita per viikko ja yleensä ohjauksessa, osa yksityistunteja.

Kuten arvata saattaa, yksityistunnilla kehitys on aivan toista kuin yleisellä tunnilla tai yksin mennessä, mutta se on myös huomattavasti raskaampaa. No oli miten oli, taukoa hyppäämisestä kuitenkin tuli pari viikkoa ja kun oli aika ilmoittautua tunnille, huomasin hiukan vältteleväni koko tuntia. Minua ei varsinaisesti pelottanut mennä tauon jälkeen estetunnille, mutta ryhtyminen oli selvästi epämukavaa. Tunti itsessään meni ihan mukavasti, hevonen tosin kävi raivostuttavan kovilla kierroksilla, kun tajusi pääsevänsä hyppäämään.

Itselleni ei tällä kokemuksella tauko tehnyt hyvää, heppa oli ehkä hieman rennompi, vieläkin halukkaampi (jos mahdollista) hyppäämään ja pyrki hyvin eteenpäin. Omassa teknisessä tekemisessä oli paljon sanomista, oma asento, jalat, tiet jne. mutta kokonaisuutena hyvä tunti.

Joskus ja joissain urheilulajeissa pieni tauko tekee oikein hyvää. Sen aikana opitut tekniset asiat loksahtavat paikoilleen, motivaatio paranee ottamalla välillä etäisyyttä harjoiteltavaan asiaan ja kropalle tekee hyvää palautua ja tehdä jotain erilaista liikuntaa. Esteratsastuksen kaltaisessa hyvin teknisessä ja vaativassa lajissa ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa opettelua tauko tehnyt hyvää. Jouduin keskittymään paljon perusasioihin, jotka paljon ratsastettaessa löytyvät kuin itsestään. Minulla meni siis hurjasti energiaa ja kapasiteettia itse esteratsastuksesta pelkkään ratsastukseen.

Note to self: jos siis haluat hypätä, hyppää säännöllisesti. Toimii ainakin minulla. Laitetaanpa vielä pari videota loppuun, toisessa pelkkää koulua, mutta huomaa hyvä pystyasento. Se oli hetken hukassa:)

tammikuuta 26, 2020

Kisakokemusta hakemassa

Taas on viikko takana, alkuviikko meni uidessa, juostessa, miekkaillessa ja punttikuntopiirien merkeissä. Ratsastamaan pääsin vasta lauantain estetunnille. Perjantaina olin jo ferrarit jalassa tallilla, mutta kenttä oli jäässä, tunneilla paljon porukkaa, heppa nuupa ja itsekin olin väsynyt, joten perjantaina pidettiin huili.

Tuossa siis posekuva kisaharjoitusten jälkeen. (Tässä video jälkimmäisestä radasta.https://estehaaste.blogspot.com/2020/01/kisakokemusta-hakemassa.html#more)

Lauantai meni estereeneissä, joissa tuli taas ahaa-elämyksiä. Lähinnä kaarteen laukkaamiseen, aiemmin olin ollut kevyessä istunnassa ja nyt valkku käski istua kaarteet alas, jolloin pystyin ratsastamaan hevosta paremmin ja sarakin tuntui rauhoittuvan ja pitävän tästä. Tämä taas mahdollisti paremmat tiet ja hallitumman lähestymisen esteelle.

Sunnuntaina olikin jännä päivä, kisaharjoitukset. Olin ilmoittautunut kahteen luokkaan 50 cm ja 60-70 cm. Sain arvokasta kokemusta hevosen lämppäämisestä, valmistautumisesta ja itse kisatilaanteesta ja - käyttäytymisestä. Ensimmäisellä radalla meillä tuli heti ensimmäisellä esteellä pudotus, joten ruusuke jäi saamatta. Toisella radalla ratsastimme puhtaan radan ja sehän tiesi ruusuketta!

Videolla näkyy, kuinka Sara hakee ja hiukan räveltää, mutta uskon, että syy tähän löytyy satulasta. Siis satulassa istujasta. En osaa vielä venyttää askeleita tai lyhentää niitä, jotta hevonen pääsisi ponnistamaan sopivasta paikasta. Ja kun sarakaan ei osaa ajoittaa askeleitaan, niin..

Mutta luotto heppaan on edelleen kova ja kisasuorituksen aikana olimme omasta mielestäni aivan voittamattomia: olisimme menneet yli mistä vaan! Fiilis oli aivan mieletön ja vasta nyt illalla alkaa mieli rauhoittua ja myllerrys loppua, vaikka takki onkin ollut kisojen jälkeen aivan tyhjä.

Tästä on hyvä ponnistaa, kisojen jälkeen kävin kisakoulutuksen ja ensin liityn seuraan ja srl:oon ja tämän jälkeen alan katsella sopivia kisoja keväälle. Täytyy vielä hiukan suunnitella, menenkö saralla vai jollain muulla hepalla. Täytyy siis alkaa kokeilemaan rajoja Saran kanssa pikku hiljaa, mihin pystymme.

/Juha

Ps. Vaikka kyseessä oli "vain" kisareenit, on silti syytä kiittää kisatiimiä. Kiitos Sini ja Sofia, hevonen oli laitettu viimeisen päälle ja loppuverkatkin tuli hoidettua, samoin lämmittelyn aikana annetut ohjeet olivat paikallaan:)

tammikuuta 18, 2020

Viikon yhteenveto

Tämäkin viikko alkaa olla paketissa. Jotenkin on ollut raskas viikko, torstaina oli pakko pitää huilipäivä reeneistä, työpäivän jälkeen olo oli kuin kuolleella madolla.

Maanantai meni puntilla kuntopiirin merkeissä. Tiistaina uinti, 100m ja 200m vetoja. Keskiviikkona olikin taas puntti kuntopiiriä ja illalla miekkailu sekä vähän laseraseiden kohdistusta eli myös ammuntaa.

Torstaina oli lepopäivä, ei kerrassaan pystynyt töiden aikana eikä varsinkaan niiden jälkeen enää mihinkään.

Perjantaina tasavauhtinen lenkki, seitinohut kuntopiiri ja illalla omatoimiratsastus.

Tänään oli vuorossa estetunti. Mutta eipä ollutkaan normaali estetunti, vaan yksäreiden oma estetunti ja muut kolme ratsukkoa tunnilla olivat estehommissa aivan eri luokkaa kuin minä ja Sara. Ratakin oli meille vaikea, kaikki esteet olivat sarjoja, joissa oli puomeja maassa tai ristikkoa ennen estettä. Kysyin valmentajalta ennen tuntia hänen mielipidettään, että osaisiko hevoseni mennä tällaisia sarjoja, vastaus oli, että "Kohta se nähdään."...

Tänään oli tippuminen monta kertaa lähellä, mutta ilmeisesti Sara ei vieläkään halunnut minua pudottaa, vaan tehtävät vain olivat molempien osaamisen äärirajoilla. Loppujen lopuksi kaikista esteistä mentiin yli ja lopuksi jopa koko rata kerralla, mutta tänään konkretisoitui, mikä on se pieni ero hevosen ja estehevosen välillä.

Huomenna eli sunnuntaina on viisiottelu porukan yhteinen maastojuoksureeni apparan maastossa, sitten olisikin koko treeniviikko paketissa. Vaimo onneksi lupasi liikuttaa hepan huomenna, joten saan vielä tasailla adrenaliiniryöppyjä, joita tämänpäiväinen estetunti aiheutti.

/Juha

tammikuuta 13, 2020

Viisiottelijan viikko

Heips,
Ajattelin laittaa pienen koosteen viikosta, voi sitten myöhemmin miettiä, missä vika, kun ei luista..
Edellinen viikonloppuhan meni aika lailla hevostellessa ja maanantaina olikin palauttelupäivä itselle ja hepalle. Itse olin jopa hieronnassa.
Tiistaina olikin vuorossa puntti ja uinti. Punttitreenin tein kahvakuulilla ja ujutin sinne mukaan oman lempparin, yhdellä kuulalla rinnalleveto - syväkyykky - pystypunnerrus. Tein näitä maksimityyppisesti vähän isommalla kuulalla. Ja päälle uintia, 100m vetoja noin minuutin palautuksilla.

Keskiviikkona oli juoksu, tasavauhtinen vajaan tunnin lenkki ja iltapäivällä yksärikoulutunti.

Torsataina oli päivällä uinti, taas 100m vetoja ja pari 200m kovempaa vetoa. Illalla menin estetunnille ratsastuskoulun hevosella, Kallella. Kalle on vanhempi herra ja varsinainen opetusmestari. Olen kerran aiemmin ollut Kallella tunnilla ja tiesin Kallen hieman hitaammin lämpeäväksi, mutta tarvittaessa vauhdikkaaksi ja varmaksi esteratsuksi. Alkuun Kalle oli hiukan tahmea, mutta tilanne parani, kun otin raipan käteen. Se herätti hilpeyttä katsomossa, koska näytin raippaa Kallelle ja sanoin: "Kalle, tämä on piiska ja käytän sitä tarvittaessa." Eipä tarvinnut käyttää;)

Kalle meni esteet hienosti ja menimme puhtaan 80cm radanaivan heittämällä. Vitsailin jo Sallalle, että ostan Kallen.. Ei lämmennyt.

Perjantaina oli pelkkä ratsastus omalla hevosella, torstain vapaa kostautui ja virtaa oli taas kuin pienessä kylässä. No, harjoittelimme laukkaa ja laukan eri tempoa. Sain hetkittäin Saran menemään jopa ihan rauhallista laukkaa. Lisäksi teimme laukkalävistäjiä ja suunnanvaihtoja, hyviä aiheita esteratsastusta ajatellen.

Lauantaina olikin heti aamusta taas estetunti Saralla. Edellisen päivän opit olivat tarpeen, kun Sara kohnotti kauheaa vauhtia joka suuntaan aluksi.. Ensimmäisen puolituntisen sain kuulla, kuinka menemme liian lujaa koko ajan. Loppua kohti homma parani ja sain laukkaa paremmin haltuun ja hevonen pystyi paremmin keskittymään esteille menoon ja hyppäämiseen. Rata oli 50-60cm ja lopuksi rata meni aivan hienosti. Illalla oli vielä kahvakuulakuntopiiri.

Sunnuntaina oli luvassa tasavauhtinen juoksulenkki, vain 5km.

Pikku summaus: 4 ratsastusta, puolet esteitä, kaikki ohjattuja tunteja, 2 uintitreeniä, 2 juoksulenkkiä, 2 voimatreeniä kuulilla. Yhteensä siis 10 treeniä viikossa, hyvä viikko. Puuttumaan jäi miekkailu ja ammunta, tosin ammuin ruutipistoolilla kahtena päivän. Miekkailua taas tällä viikolla:) Ja ratsastusta myös..

/Juha

tammikuuta 05, 2020

Oppiiko katsomalla?

Olen seurannut ratsastusta jonkun verran vuosien varrella kentän reunalta ja kuunnellut valmentajan ohjeita. Jos et ole koskaan ratsastanut, niin näistä ohjeista ei tietenkään paljoa jää päähän, mutta kun on itsekin mennyt, kuuntelee niitä ihan eri korvalla.

Tänään oli vuorossa vaimon ratsastus Anna Kärkkäisen valmennuksessa, kouluratsastusta. Kuvasin osan tunnista ja seurasin kyllä koko tunnin. Kun seurasin ratsastusta, niin Annan ohjeet aukesivat ihan eri tavalla, kuin joskus vuosia sitten. Ja tein myös ällistyttävän havainnon: koko ajan pyörittiin samojen asioiden ympärillä, joista vaimoni minulle antaa omalla tunnillani ohjeita. Tässä tosin mentiin aika lailla syvemmälle ja hienomotorisempiin asioihin, kuin minun tunnilla ja oli hienoa katsoa, kun valmentajan ohjeisiin reagoitiin ja eron näki hevosesta nopeasti. Minulla on siis vielä sarkaa..

Mutta katsomalla oppimiseen. Ihmisellä on primaarisella motorisella aivokuorella paljon ns. peilisoluja, jotka aktivoituvat normaalisti tietyn liikkeen suorittamisen aikana primaarisella motorisella kuorikerroksella, mutta nämä samat hermosolut aktivoituvat myös kun ihminen ajattelee kyseistä liikettä tai näkee jonkun muu suorittavan saman liikkeen. (Kauranen 2014: 67)

Ihmisen hermosoluissa siis tapahtuu samanlaista syttymistä jo pelkässä liikkeen ajattelussa tai katselussa kuin tekemisessäkin. Tähän perustuu myös pitkälti mielikuvaharjoittelu. Itse olen nyt alkanut katselemaan muiden ratsastustunteja ihan eri silmällä ja samalla miettinyt, mitä itse tekisin juuri siinä hetkessä. Ehkä tästä on jotain apua ja vahvistusta omaan menemiseen?.

Kannustan kuitenkin ihan oppimisen kannalta tarkkailemaan muiden tunteja ja kuuntelemaan, mitä opettaja käskee ratsastajien tehdä, itse aion sitä jatkaa ja yrittää suoriutua koko ajan paremmin. Tätä toisten katsomista voi jalostaa keskittymällä johonkin tiettyyn asiaan, kuten vaikka asentoon, sisäkäteen, katseeseen tai johonkin muuhun yksittäiseen asiaan.

Loppuun vielä lähde: Kauranen, Kari 2014. Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 167-Helsinki 2011. Tampere: Tammerprint Oy.

/Juha

ps. Katselkaa siis muiden menoa ja eläytykää, tällöin myös hermosto syttyy ja tapahtuu oppimista?
Ja loppuun vielä huomio kuvalla, eilinen rantareitille lähtö esteiden jälkeen Aulangon perinnemaisemissa.

joulukuuta 16, 2019

Viisiottelijan tallivapaa

Eilinen meni tallilla, mutta tänään oli tallivapaa ja pääsin keskittymään viisiottelun muihin lajeihin. Treeneissä harjoiteltiin ampumajuoksua ja miekkailua. Viisiottelu on aloittelijalle erittäin vaativaa: viisi keskenään erilaista lajia, uinti, juoksu, miekkailu, ammunta ja esteratsastus. Vaikka osaisitkin uida ja juosta, niin viimeistään esteratsastuksen kanssa tulee ongelmia. Ammunnan ja miekkailun voi toki räpiköidä läpi osaamattakin, mutta menestystä on turha odottaa, jos ei joka lajissa jotenkin pärjää.

Nyt on siis tehtävä valintoja, mihin panostaa? Uimaan pääsen aika hyvin työpaikalla ja juoksu onnistuu maastossa tai sateella kotona omalla juoksumatolla. Entäs ammunta? Se vaatii jo oman aseen ja taulun tai osallistumisen ohjattuihin treeneihin. Tai miekkailu. Vaatii kaverin ja laitteet, jotta osumat voidaan todeta. Ja ratsastus on oma lukunsa.. Viisiottelun esteratsastukseen osallistuminen vaatii hyväksytyn tuloksen max 10 cm alemmalta tasolta viimeisen kahden vuoden ajalta (https://www.fencing-pentathlon.fi/5-ottelu/kilpailutoiminta/ratsastusluvat/) kuin haettu kilpailupa. Jos näitä tuloksia ei ole, voi lupaa hakea viisiotteluliitolta oman ratsastuksen opettajana suosituksella tai käydä näyttäytymässä liiton yhteistyötallilla esittelemässä taitojaan. Kilpailulupa siis anotaan, eli jo pelkkä kilpailuihin osallistuminen vaatii ratsastuksen osalta enemmän kuin muissa lajeissa.

Tällä perusteella (plus tietenkin esteratsastuksen vaarallisuus) ratsastukseen kannattaa panostaa ja ainakin itselläni jo pelkän kilpailuluvan saaminen on työn takana. Mutta sitä kohti mennään:)

Jos näillä spekseillä alkaa rakentamaan harjoitusviikkoa, se voisi näyttää vaikka tältä: 1 estetunti, 1-2 koulutuntia, 2 kertaa uinti, 2 kertaa miekkailu, 1 kerran ammunta, 2 kertaa juoksu. Tuossa on jo 9-10 treeniä / viikko. No näitähän voi toki yhdistellä, kuten tällä hetkellä ammunta + juoksu + miekkailu yhdessä harjoituksessa ja joinakin päivinä aamupäivällä uinti ja illalla joku toinen treeni. Tässähän sitä suunnitelmaa..

Loppuun vielä tallikuulumiset, vaimo ratsasti tänään Saralla koulua ja heppa oli kuulemma oikein mukava ja ahkera. Taidanpa järjestää itselleni koulutunnin ennen lauantain estetuntia.

/Juha

joulukuuta 15, 2019

Odotuksia vai avoin mieli?

Eilen oli esteratsastusta aamulla ja rakas vaimoni meni koulua illalla. Hevonen oli kuulemma superhyvä ja teki vaikeitakin kouluhommia mielellään. Tänään menimme yhdessä tallille kovin odotuksin, olihan heppa eilen superhyvä sekä esteillä että koulussa.

No, tänään aloitimme klippaamalla hepan. Klippaus sopi Saralle, hän torkkui samalla:)

Klippaus kesti jonkin aikaa ja päiväheinäthän siinä hötäkässä myöhästyivät ja siitä meidän ahmatti ei pidä.. Siitä ratsastamaan ja ehkä ei tänään ollut paras päivä Saralla, rouva oli ainakin hiukan pettynyt eiliseen verrattuna:(

Itse olen huomannut monta kertaa, että kun menee tallille korkein odotuksin tai hakemaan jotain tiettyä tunnelmaa, joutuu yleensä pettymään. Niinä kertoina, kun pystyn menemään tallille avoimin mielin ja ilman odotuksia, yllätyn yleensä iloisesti ja pääsen flow-tilaan, jossa en vain tahtoisi lopettaa ratsastusta. Mistä moinen johtuu? Olenko jotenkin jännittynyt tai "pakotanko" hevosta ja ratsastusta tiettyyn suuntaan, jos minulla on kovat odotukset? Ja vastaavasti, jos pystyn menemään avoimin mielin tavoittelematta jotain suurta fiilistä, yleensä koen suuria fiiliksiä ja onnistumisia. Ehkä hevonen vain on niin herkkä, että se pystyy vaistoamaan, jos yritän pakottaa tilannetta jotenkin. En tiedä, mutta pyrin jatkossakin menemään tallille avoimin mielin ja olemaan pakottamatta tilannetta tai fiilistä haluamaani suuntaan. Ugh, olen puhunut;)

/Juha

joulukuuta 14, 2019

Oivalluksia?

Tänään oli estetunti ja osallistujia yhdeksän. Saralla eilistä pikku juoksutusta lukuun ottamatta kaksi täyttä vapaata, uusi maneesin pohja ja minulla viiden päivän tauko ratsastuksesta. Kaiken kaikkiaan hiukan huonot lähtökohdat. Alkuun Sara tietenkin kiehui ja päästessään hyppäämään kiehahti vielä vähän lisää. Rauhallisessa laukassa oli tekemistä..

Esteiden yli kuitenkin tultiin (yksi kierrettiin ja uudella yrityksellä yli) enkä tippunut. Mutta niistä oivalluksista. Viime sunnuntaina harjoittelin koulua ja nimen omaan vakaata kättä. Käteni oli sidottu kyynärtaipeiden kohdalta yhteen selän taakse, jotta kädessä pysyy kulma ja hevosen kaulalla oli riimu, jota käsi on vakaa. Alla video (jos joku ihmettelee valmentajan sanaa "Piippu", niin kyseessä oli mielikuva, että minulla on haulikko selässä piippu ylöspäin ja keventäessä sen piippu liikkuu suoraan ylöspäin eikä etuviistoon;).

Tänään minulla oli omana tavoitteena pitää kulma kädessä ja käsi vakaana. Tietenkin kaiken muun ohella. Äkkiä vain tällainen aloittelija unohtaa kaiken muun, kun keskittyy yhteen asiaan liikaa.. Tänään meinasin unohtaa katseen ja keskitin katseeni seuraavaan esteeseen, enkä tulevaa tiehen, no hevonen kiersi esteen eikä tainnut reittikään olla ihan suorassa kulmassa esteeseen nähden. Uusi laukannosto ja esteen yli;) Kiitokset taas Sallalle pitkästä pinnasta ja hyvistä ohjeista.

Edellinen koulutunti teki hyvää kädelle, mutta ratsastus on kokonaisuus, jossa kaikki palikat on oltava riittävän hyvin paikallaan, jotta lopputulos on hyvä. Edelleen siis koulua, oman vartalon hallintaa ja hevosen ratsastamista ja nimen omaan ratsastamista eikä kyydissä istumista.. Tämän päivän oivallus liittyy perusasioihin ja kokonaisuuteen.

Huomenna klipataan heppa, saadaan hikoilua vähän pienemmälle:)

Täytyy yrittää ensi viikolla aktivoitua ja käydä useamman kerran ratsastamassa.

/Juha

joulukuuta 08, 2019

Esteitä vai koulua?

Minulla oli tänään varattuna ystävältäni (ratsastuksen opettaja) yksityistunti. Lämmittelin hevosta ja hain hyvää fiilistä. Kun ope tuli, hän kysyi mitä haluan. Koulua vai esteitä? Mietin asiaa hetken ja muutaman estetunnin kokemuksella totesin, että koulua. Hevoseni on erittäin innokas liikkumaan eteenpäin ja estetunnilla oma tehtäväni on lähinnä jarruttaa aika ajoin ja ohjata esteille. Tätä taustaa vasten totesin, että tarvitsen parempaa hallintaa ja vakaampaa kättä.

Pidimme koulutunnin ja keskityimme käytännössä ainoastaan ratsastajan asentoon ja käsiin. Tuli ahaa-elämyksiä ja onnistumisia. Laitan pienen videon muutaman viikon takaisesta estetunnista, tässä näkee tuon hetken tason. Viimeisellä estetunnilla hovikuvaajani oli estynyt, harmi, kaikki meni niin hienosti.

Tämä edellä mainittu hallinnan harjoitus johtuu myös toissakertaisesta estetunnista. Kaksi viikkoa sitten menin ratsastuskoulun estehevosella tunnille. No hänethän on oikein koulutettu estehevoseksi ja oma levoton käteni ei oikein sopinut hänen suuhunsa. Minulla oli suunnattomia vaikeuksia ratsastaa vieraalla ja OSAAVALLA hevosella, koska häiritsin sen suoritusta omalla levottomalla kädelläni. Tästä johtuen totesin saman asian, kuin kaikessa muussakin urheilussa ja tekemisessä: perusasiat kuntoon. Ratsastuksessa se kai itselläni tarkoittaa vakaata kättä ja hyvää hallintaa. Eli koulua. Aion siis suhtautua pienen esteratsastuksesta hullaantumisen jälkeen kouluratsastukseen vakavammin. Se on kuitenkin se perusta. Ainakin tällä tiedolla, katsotaan muuttuuko mieli;)

/Juha

joulukuuta 08, 2019

Taustaa

Eka blogipäivitys. IKINÄ!

Ensimmäisessä päivityksessäni aion kertoa hiukan taustastani ja nykytilanteesta. Ja tietenkin suunnitelmistani ja viimeisistä tunneista ja oivalluksista ratsastuksen suhteen. Ehkäpä lataan jonkun videonkin naurettavaksi..

Oma taustani hevosten kanssa on alkanut jo muistaakseni 2003, jolloin vaimoni kanssa ostin ensimmäisen hevosemme, lämminverinen entinen ravuri, ratsuksi. Ninni, oli tietenkin enemmän hevosia harrastaneen vaimoni harrastus, mutta osittain velvollisuudentunteesta ja tietenkin yhdessäolon vuoksi osallistuin tallikäynteihin. En juurikaan ratsastanut tai muutenkaan osallistunut hevosen hoitoon, hevonen ei ehkä ollut oikea.

Muutama hevonen ja joitakin satunnaisia ratsastusyrityksiä lukuun ottamatta meni aina vuoteen 2015, ennen seuraavaa kunnon yritystä. Tuolloin noin kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löysimme nykyisen talomme ja pääsimme muuttamaan kotiin, jossa oli mahdollista pitää hevosia. Kyseessä oli kompromissi: pojan koulu ja kaverit eivät saa vaihtua, minun piti päästä pyörällä töihin Hämeenlinnan keskustaan ja tilalla piti olla hevosten pito mahdollisuus. Aika moni asia siis osui kohdalleen.

Muutettuamme otimme kaksi hevosta kotiin. Tässä kohtaa ryhdistäydyin ja otin täysipainoisesti osaa alusta asti hevosten hoitoon ja päätin opetella ratsastamaan, jotta voin olla apuna liikutuksessa ja pystyn yksin hoitamaan tallia ja hevosia tarvittaessa. Aloitin Saran kanssa varovaisesti, kyseessä oli hyvin säikky ja joka asiaan reagoiva hevonen. Ensimmäiset n. puoli vuotta ainoastaan käsittelin Saraa ja kävin juttelemassa ja rapsuttelemassa sitä. Alussa emme omistaneet Saraa, mutta seuraavana vuonna Sara päätyi meille.

Saran ollessa meillä kotona, vaimoni hoiti pääasiassa sen liikutuksen ja minulle jäi tilkkeitä siellä ja täällä ja toisinaan ratsastaa toista hevosta, suomenhevosoria. Edelleen ratsastukseni oli satunnaista ja vailla selkeää päämäärää, lähinnä opettelin keventämään. Tässä siis tasoni tuohon aikaan..

Vuoden 2018 lopulla veimme Saran Aulangon ratsastuskoululle täysihoitoon ja tätä voidaan pitää ensimmäisenä käännekohtana omassa ratsastuksessani. Saran ollessa täysihoitomaneesitallilla, jäi meille pelkkä hevosen liikuttaminen. Aikaisemmin hevosten hoito kotona oli vienyt joka päivä niin suuren osan ajasta, että liikuttaminen alkoi varsinkin talvisaikaan olla toissijaista. Siirryimme hiukan kärjistäen harrastamaan ratsastusta hevosenhoidon sijaan. Tosin edelleen vaimoni hoiti suurimman osan Saran liikutuksesta, mutta aloin jo saada kipinää ratsastukseen ja päästä siitä hiukan perille. Tosin vieläkin oma ratsastukseni oli hyvin satunnaista, välillä viisi kertaa viikossa, välillä kahden viikon tauko.

Suurimpana käännekohtana voidaan pitää 2019 elokuuta, jolloin juttelin Sallan (Varenti) kanssa ja kyselin, mihin tunnille minun kannattaisi Saralla mennä. Salla kertoi aloittelevista hyppääjistä, joilla olisi tavoitteena viisiottelu. Otin selvää kyseisestä lajista ja jäin heti koukkuun. Monta lajia, joista miekkailua lukuun ottamatta kaikki tuttuja! Aloitin viisiottelun ja ilmoittauduin lauantain alkeistunnille. Ja kuinka vaikeaa voi olla vanhalle kamppailijalle miekkailu..?

Mutta joka tapauksessa, nyt minulla oli selkeä päämäärä: hypätä elokuussa 2020 90cm esterata osana viisiottelua. Tämä on motivoinut minua ottamaan esteratsastuksen haltuun siten, että saan luvan osallistua kisaan ja pystyn siitä suoriutumaan. Tämä blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana tästä tulevasta matkasta ja kehityksestä. Aion päivitellä tänne kuulumisia ja tippumisia, videoiden kera;)

Toisaalta, haluan näyttää että aikuisenakin pystyy aloittamaan niinkin vaativan lajin kuin ratsastus, jos halua ja paloa on. Itselläni tosin on ainutlaatuinen mahdollisuus: oma hevonen täysihoitotallilla, muutama hyvä valmentaja perhepiirissä tallin ratsastuksen opettajien lisäksi, vaimo, joka ymmärtää hevosharrastusta ja hyväksyy panostukset siihen.

Tällä hetkellä pyrin käymään vähintään yhdellä estetunnilla, yhdellä yksityistunnilla, yhdellä koulutunnilla ja mahdollisuuksien mukaan jonkun kerran omin päin viikossa. Tällä tahdilla ja ohjauksella minun pitäisi saavuttaa tuo 90cm rata kesään mennessä (meinasin kirjoittaa, että saapa nähdä, mutta enpä kirjoita, otan homman haltuun!).

Pitkä ja sekava kirjoitus tajunnan virtaa, jatkossa pyrin pysymään lähinnä ratsastuksen parissa.


/Juha